"Oi minun satulinnani, sortukaa, sortukaa kultaiseksi soraksi. Rakastan teitä liian paljon – kuolkaa. Rakennan teidät jälleen vavisten surmatakseni teidät – liian ihanat." Edith Södergranin runot vievät lukijat unenomaiseen mielentilaan, jossa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Kohtalokkaat runot julistavat symboliikan avulla väkeviä tunteita. Kokoelman kantavia teemoja ovat naiset, heidän välisensä sisaruus ja elämän läpi kantava ystävyys.
